kalabaliikkia

kalabaliikkia

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Kohtaamisia päivässä, illassa ja vielä yössä.

Eilinen aamu alkoi niillä uutisilla, joihin tässä on jo tottunut, vaikkei toisaalta ole eikä haluakaan tottua. Toisella puolen kaupunkia oli ohikulkevaan poliisiautoon isketty, useita kuolleita ja vielä useampia haavoittuneita. Ei lähellä minua tai reittejä, joita usein käytän, mutta olen tuollakin kyllä käynyt. Turistialueen reunalla aamuruuhkassa. Juuri niin odottamatta ja yllättäen, kuin tällaiset tulevat. Osin siksi en osaa oikein pelätä, joitain paikkoja ja väkijoukkoja voi koittaa vähän vältellä, mutta miten elät täällä välttäen ihmiset? Etpä oikein mitenkään. Ajatukseni loukkaantuneiden ja kaikkien omaisten luona. Ajatukset myös omien rakkaideni luona Suomessa ja muualla, jotka murehtivat minua. Ei hätää. MatkaMartalla kaikki hyvin, enkä pelkää.

Eilisen päivän ohjelma sisälsi byrokraattisia kohteita kuten verotoimisto, notaari ja puhelinkaupat. Kaksi ensimmäistä oli vaan "pala kakkua" verrattuna kohteeseen numero kolme. Täällä ulkomailta tuotu puhelin pitää rekisteröidä ja olin menossa kieliavuksi hoitamaan tätä hommaa ystävälle. Kun itse tein saman, niin passin maahantuloleima pitää vahvistaa poliisilla!! Juuri näin!! Uusimmissa listoissa tätä ei lukenut, joten ei menty poliisille, mutta niin meidät vaan käännytettiin takaisin puhelinliikkeestä. No, taksilla sitten nopeasti poliisiasemalle, sinne jonoon muiden mukaan. Huoneessa oli kaksi virkamiestä, jotka hoitivat montaa hommaa rinnakkain.Hra Poliisi laittoi meidän asian alulle, juoksutti alakertaan hakemaan allekirjoituksen ja sitten takaisin ylös jonottamaan. Rouva allekirjoittajalla on ehkä ollut parempiakin päiviä, mutta allekirjoitetun paperin kanssa pääsimme jonoon takaisin kuitenkin. Homma selvisi, mutta uudessa puhelinliikkeessä selvisi, että rekisteröintejä tehdään vaan muutamassa paikassa. Huoh. No, monta asiaa saatiin silti eteenpäin. Kysymys, jota en vielä ole osannut ratkaista. Miksi yhdessä toimistossa on erikseen asian aloittaja, allekirjoittaja, maksutiski, asian vahvistaja ja niin edelleen?

Tämän kerran kuvat on sunnuntailta ja maanantailta, eilen ei kamera kulkenut mukana.

5.Kat -ravintolan terassilta
Kukapa muu se siinä, kuin Bospor pilvisenä iltana :D
Tiesin perhe Paluumuttajattaren olevan kaupungissa, muttemme olleet vielä sopineet mitään tarkkaa, muuta kun että nähdään. Eilen sitten sain kutsun iltapalalle heidän huoneistohotelliinsa, siinä sitten oli kohtaamista sekä iltaan että alkuyöhön. Olin odottanutkin jo heidän näkemistä, mutta en silti osannut arvata kuinka tutulta he tuntuisivat. Kuopuksensa istahti syliin, pitkiksi venähtäneet pojat tervehtivät ja kertoivat mitä olivat tehneet jo Istanbulissa ja esikoinen ääneni tunnistaessaan juoksi halaamaan. Haettiin Paluumuuttajattaren itsensä ja kuopuksen kanssa meille iltapalaa. Niin kotoisaa ja näppärää.

Olisihan paastonsa sille päivää päättänyt Istanbul tarjonnut meille kattoravintoloita, valkoisia liinoja ja maisemia, mutta valitsimme huoneiston ei niin suuren keittiö-olkkarin, munakoisot, riisit, dönerit ja pidet. Miten Istanbul yhdistääkään ihmisiä, jotka Suomessa eivät toisiaan vielä tunteneet. Ei tarvitse monin sanoin kuvailla fiiliksiään, kun toiset ymmärtää. Pohdimme, millaisia jälkiä asuminen ulkomailla ja Turkin Istanbulissa - siitähän kokemuksemme ovat - tekee ihmiseen. Minulla vasta reilut pari vuotta takana, heillä enemmän. Suunnitelmien muutttuminen, ihmisten tärkeys, asioista suoraan puhuminen ja jopa tunteiden näyttäminen nousivat keskusteluissa esille. Illan päätteeksi Hra ja Rva saattoivat minut dolmuspysäkille ja ruuhkattomassa kaupungissa Bosporin rannan valojen loisteessa pääsin nopeasti kotiin. Olo väsynyt, mutta mieli virkistynyt. Kiitos kohtaamisesta.







Yön viimeinen kohtaaminen tuli oikeastaan jo tämän päivän puolelle. Se oli näistä edellämainituista paljon etäisempi eikä ainakaan minun puoleltani mitenkään kovin toivottu, vaikka tiesinkin häntä odottaa kyllä. Hänen nimeään en tiedä, mutta ammatti tai ainakin tämänhetkinen työnsä on käynyt selväksi ja se on juuri se osa, josta en pidä. Hän on Ramadan-rummuttaja. Kaveri, joka kulkee noin 2-3 tuntia ennen auringonnousua pitkin katuja rumpunsa kanssa herättämässä ihmiset tekemään ruokaa ja syömään kun vielä voivat. Tämä ammattikunta on ollut tarpeen ajalla ennen herätyskelloja, mutta nythän jokainen huusholli voisi herätä kelloihinsa. Monet sanovat, että traditio pysyy pystyssä koska Ramadan-paastokuukauden päättävässä juhlassa rumpali kulkee vielä läpi alueensa ja kerää sieltä hyvät rahat. Joillain alueilla on valituksia tullut niin paljon että rumpali ei saa enää kulkea, mutta täällä ei ole valitettu. Ei. Hra tulee noin klo 02 ja rummuttaa niin hartaasti että siihen kyllä herää. Juuri olohuoneen ikkunan alle hän pysähtyy ja vetäisee kunnon soolon. Kaiken hyvän lisäksi hän ei pysy rytmissä. Se on aika kaameaa. Mietin jo, että kipaisisinko sinne yöpaidassa neuvomaan miten ne edellisien kesien rumpalit ovat hommansa hoitaneet. Minä kyllä tietäisin. Tai ainakin klo 02.02 olen taidoistani varma!














maanantai 6. kesäkuuta 2016

Nähtävyytenä hiljainen kalastajakylä ja vanha linnoitus

Lauantai-illaksi oli ystävän kanssa löysä suunnitelma: tehdään jotain. Hän ei ollut koskaan ollut Bospor-risteilyllä ja olin kertonut iltaristeilyistä (moonlight cruise) ja onneksi ne olikin nyt kesäkuussa alkaneet ja kaiken lisäksi nykyään mukaan pääsee tästä lähimmästä satamasta, ei tarvitse enää mennä ensin Euroopan puolelle Eminönüün. Iltapäivällä oli kunnon ukkoskuuro ja mietittiin, että mitähän tästä tulee, mutta ukkoset tulee ja menee pitää vaan malttaa vähän odottaa.

Ilma oli Suomalaiselle vallan sopiva, reilu 20 astetta, paikallisille viileä, ehkä siksi laivassa oli vielä Üsküdarin sataman kohdalla tilaa ihan yläkannella. Bosporin salmi on virallisesti pohjoisen majakasta etelän majakkaan mitattuna 31 kilometriä pitkä. Leveimmillään Bospor on 3,4 km leveä ja kapeimmillaan vain 700 metriä.  Se yhdistää Marmaranmeren ja Mustanmeren, johon suuntaan nyt olimme menossa. Pitkä Bospor-risteily vie Anadolu Kavağın linnoitukselle kohtaan, jossa Bospor yhdistyy Mustaanmereen. Matkalla mentiin kahden salmen ylittävän sillan alta ja nähtiin myös jo hyvin valmiin oloinen kolmossilta, joka pitäisi elokuussa aueta käyttöön.

Matkalla nähtiin myös metsää ja pienempiä jopa kylämäisiä kaupunginosia erityisesti Aasian puolella. Euroopassa nähtiin mahtavia rannan huviloita, veden päälle rakennettuja ravintolan terasseja ja tietysti myös Galatasarayn jalkapallojoukkuueen omistama oma saari tai ehkä "saari". Oli kaunista, rauhallista ja rentouttavaa. Laivan kahvilasta sai kahvitkin, niin mikäs siinä oli lipuessa eteenpäin.



ykkössilta


Galatasarayn saari

rantahuviloita

Rumeli Hisari Euroopan puolella

aurinko alkaa laskea

Reitti päättyy kylään, joka on saanut nimensä siellä olevasta Anadolu Kavağın linnoituksesta. Matkalla nähtiin Rumeli Hisarin linnoitus. Nimet viittaavat ottomaaniaikoihin, jolloin Anadolu sanalla tarkoitettiin Aasian puolta ja Rumeli taas Euroopan puolta. Kylä sinänsä on suloinen pieni kalastajakylä, nyt se toki elää paljon turismista, kun sinne tulee parhaimmillaan kolme risteilyä joka päivä. Risteilyllä on noin 2-3 tuntia aikaa olla kylässä, joten siellä on tietysti rannassa useampikin ravintola ja sieltä voisi ostaa myös huiveja, lamppuja ja sinivalkoisia astioita tulppaanikuvioilla.

Siinä tauolla ehtii myös kiivetä ylös linnoitukselle. Siellä ei ole enää todellakaan kuin rauniot jäljellä, mutta maiseman vuoksi kannattaa kiipeämisen vaiva nähdä. Matka ei ole kovin pitkä ja suurimman osan ajasta löytyy portaat, mutta jossain kunnossa pitää kuitenkin polvien ja nilkkojen olla, että sinne kannattaa mennä. Sen verran ilta-aurinko lämmitti että kuuma ehti tulla. Matkalla oli kyllä pakkokin kääntyä katsomaan välillä taakse, että näki ihanat maisemat. Autojen tööttäykset ei kuuluneet, sen sijaan linnut lauloivat ja muuta ei sitten paljon kuulunutkaan. 







ihanan tuoksuinen köynnös
Reitti oli mitenkuten merkattu pikkupätkiä meni ihan suuntaa arvaillen, mutta ylöspäin oli hyvä vaihtoehto. Siellä on myös suuret armeijanalueet ja vartijat portilla kertoivat oikeaa reittiä :) Kulkijoita oli muutama muukin ja niin löytyi reitti. Olin kyllä kerran aiemminkin siellä käynyt, mutta ei joka mutka ollut muistissa. Muistinkin kyllä, että kuljettiin hassusti ravintola-alueiden läpi. Tai ehkä se ei nyt ole ihan hassu sattuma, että jos nähtävyyden luo on yksi reitti että sen varteen pykätään pystyyn yks ja toinenkin ravinteli :)

Perillä ei odota Efeson tai edes Rumeli Hisarin kaltaiset rauniot. Entisestä ilmeisen mahtipontisesta linnoituksesta moskeijoineen ei ole jäljellä kuin torni ja vähän muuria. Matka sinne on kuitenkin etenkin miljoonakaupungin asukkaalle ihanan rauhallinen kukkineen ja niittyineen. Perillä odotti kaunis maisema Mustallemerelle. Noin kaksi vuotta sitten kävin viimeksi täällä ja silloin näkyi vain meri, nyt maisemaan on ilmestynyt se niin kutsuttu kolmosilta, eli Marmaranmereltäpäin laskettuna kolmas Bosposrin ylittävä vielä avaamaton silta.

Tämän linnoituksen Euroopanpuolen vastarannalla on vastaavasti Rumeli Kavağı. Siitä käytetään myös nimeä Yoros Castle ja turkiksi Yoros kalesi. Näitä kahta on käytetty puolustukseen Mustaltamereltä tulevia uhkia vastaan ja linnojen väliin pystyttiin tarpeen vaatiessa laittamaan myös vahva ketju estämään laivojen tulon. Tällä hetkellähän linna ei suojaa mitään eikä ketään, mutta vielä Ottomaaniajalla se oli koko ajan miehitettynä ja vielä vuonna 1783 sitä on kohennettu rakentamalla lisää vartiotorneja, mutta pian sen jälkeen linnoitus moskeijoineen on alkanut rapistua. 

muuria

siitähän se kolmossilta lähtee

polku linnoituksen viertä takaisin alas


kun valot alkavat syttyä





Vaikka hienompiakin raunioita Istanbulista ja Turkista löytyy, on linnoituksen historia toki mielenkiintoinen ja maisema hieno ja yhdessä rauhallisuuden ja rannan kalaravintoloiden ja lauttamatkan kanssa se muodostaa kokonaisuuden, jota voi suositella sekä päivällä että näin illalla. Iltaristeilyn hinta oli 20 TL eli noin 6 euroa.




Rumeli hisari pimeällä


Näin meni lauantai :)

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Naapuri suosittelee - ei Neiti Google

Katselin tässä mattojani ja tulin tulokseen, että pesu voisi tehdä niille terää, etenkin kun keittiön pöytäryhmän alla on matto. Söpöhän se  siinä on - tai oli. Asun tällä hetkellä vielä asunnossa, jossa kalusteet, matot, tekokukat, hassut taulut jne. ovat vuokraemäntärouvan omistuksessa. Minä, mutta myös te lukijat taidatte tuntea hänet hieman tiukkana tätinä, mutta samanaikaisesti suloisena. Päätin, että kysyn häneltä tietäisikö hän hyvää, halpaa, luotettavaa ja lähellä olevaa mattopesulaa.
No, vuokraemäntä tuli sitten keskiviikkona. Tuli, istuttiin kahvipöytään. Olin tekaissut nopsasti suklaamuffinsit, niillä herkuteltiin ja lähileipomon pinaatti- ja jauhelihabörekillä, jotka olivat hänen mielestään kuin kotona tehtyjä ja niin lähti leipomon nimi ja osoite hänelle tietoon. Paikalla oli myös yhteinen ystävämme, he ovat vuokraemännän kanssa tutustuneet pakosta kun enhän minä aluksi puhunut turkkia, niin ystävä jolla sekä suomi että turkki on sujuvaa oli apuna ja tuli nyt kylään myös. Siinä naisten kesken turinoitiin ja aiheet vaihteli. "Kalaa ei ole nyt meinannut saada ravintolastakaan, kun niillä on kutuaika, ei saisi pyydystää." (opinpa uuden sanan turkiksi samalla) Päiviteltiin vuokrien nousua ja päädyttiin myös puhumaan perheistämme. Suomalainen presidentti-tummapaahto maidolla ja sokerilla upposi ja hän on myös ensimmäinen turkkilainen, joka ihastuu salmiakkiin niin että annoin koko rasian kotiin vietäväksi, yleensä kun kaikki sylkee salmiakkinsa roskikseen. 

taas tämä ihana palmu kukkii lähes kielon kukin :D
Vähän on kukat kuihtuneet, mutta kyltti muistuttaa kukan kaltaisesta kotikaupunginosastani Üsküdarista


Kaiken tämän jälkeen aloin tiedustelemaan mattopesulaa ja siivoajaa. Vuokraemäntä on itse asunut tässä talossa aiemmin, joten hän tuntee naapurit ja hilpaisi heti naapuriin kysymään numeroita, josko heillä olisi suosituksia. Itse hän ei ole siivoajaa käyttänyt ja viimeiseksi käyttämäänsä mattopesulaan ei ollut ollut tyytyväinen. Minä taas hilpaisin nettiin katsomaan mitä siellä sanottaisiin tämän alueen pesuloista. Kyllähän minä jo itse hoidan asiani turkiksi puhelimessa, mutta kun oli topakka vuokraemäntä lähellä, niin sovittiin että hän soittaa, koska usein hinnat tuppaa olemaan ulkomaalaisille kalliimmat. Listaa soitettiin läpi, mutta ei joko päästy firman kanssa yksimielisyyteen hinnasta, he olivat liian kiireisiä tai eivät tulleet täältä hakemaan...

Ilalla vuokraemäntä soitti uudestaan, hänen oman nykyisen kotinsa naapuri oli suositellut jotain toista ja niin ne nyt tulee tänään hakemaan (toivottavasti) mun matot. Illalla on tulossa mulle vieraita, sanoin että pyydä tulemaan vaikka ennen klo 12 tai 13, mutta eivät kuulemma anna MITÄÄN aikoja. Niinpä olen täällä koko päivän sitten kotona, eiköhän ne joskus tule :)

Toki itsekin kysyn suositteluja kavereilta erinäisiin asioihin oli se sitten hyvä ihotautilääkäri, ruisjauhoja myyvä marketti tai paras turkkilainen kahvi. Mutta oli jotenkin niin suloinen tuo emäntä listojensa kanssa. Pian se nähdään oliko onnistunut tilaus :) 








tavoitteena käyttää eri kenkiä eri päivinä, jotta ei tulisi kovin kaameat rusketusraidat ;)