kalabaliikkia

kalabaliikkia

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Reeta Paakkinen: Kuun ja tähden mailla - kirjasuositus

Tämä on hävettävän kauan ollut mielessäni. Kirja on ollut luettuna ja sitten se on ollut väärässä maassa tai minä. Moneen kertaan olen halunnut ja aikonut kirjoittaa ja aloittanutkin. Sitten kävi, kuten joskus käy että kun on tarpeeksi myöhässä ei enää tiedä miten asiaan tarttuisi. Mutta vielä kirjaa ehtii lukemaan ja ostamaan - suosittelen :)

Olen lukenut jo ennen Turkkiin muuttoa Reeta Paakkisen kirjan "Kotona Istanbulissa" ja nyt oli  siisvuorossa uusin kirja "Kuun ja tähden mailla - Elämää Turkissa ja Kyproksella" (Atena)

Kirjassa on historia ja nykyisyys - faktat ja mielenkiintoiset tarinat - kirjailijan oma elämä ja hänen kohtaamiensa ihmisten ja historiallistenkin henkilöiden elämät mielenkiintoisessa vuoropuhelussa keskenään. Kirja vie lukijansa Izmirin juutalaisten salaisisiin synagogiin, Pohjois-Kyproksen hiekkarannoille ja Istanbulin sohjoisille kaduille lastenrattaita työntämään. 

Nimensä mukaisesti kirja sijoittuu sekä Turkkiin että Kyprokselle. Tarinoiden ja sujuvan kerronnan lomassa siellä täällä on muutama sivu, jossa on kerrottu faktatietoa jostain tietystä aiheesta, kuten mistä Gezi-parkin tapahtumissa oikeastaan oli kyse, huivin käyttämisestä tai Kyproksen historiasta.

Monet luvuista sisältävät muutenkin tarkkaa historiatietoa vuosilukuineen ja nimineen. Samalla intensiteetillä kuin kirjassa kuvataan ottomaaniajan haaremeissa eläneiden naisten elämää, tulee lukija tietoiseksi myös siitä että Gezi-parkin tapahtumien aikaan sieltä lapset saivat kasvomaalauksia tai jotain sellaista Turkin viimeaikojen politiikasta, jota ei lehtien palstoilta voida lukea. Ehkä juuri se ajankohtaisuuden ja laajan historiallisen katsauksen ote tekee kirjasta niin viehättävän ja laaja-alaisen kuin se onkin. Siinä myös uskalletaan käsitellä mm. maahanmuuton, ihmiskaupan ja nykypolitiikan vaikeitakin aiheita loukkaamatta ketään.

Historian lisäksi myös turkkilaisesta arjesta ja sen tavoista tulee tavalliselle lukijalle varmaan huimasti lisätietoa, kun minäkin 2,5 vuoden täällä asumisen jälkeenkin sitä sain. Kirjassa lisävalotusta sai niin ympärileikkausjuhla, perhe-elämä ja työelämäkin. Hykerryttävää oli lukea niitä kohtia, joissa huomasi nyökkäilevänsä. "juuri näin se on" "näin minullekin on tapahtunut".

"Siisti vaikutelma on valttia esimerkiksi asunnonhaussa, jossa on tavallista tiedustella myös asunnonhakijan siviilisäätyä. Metsästäessäni itselleni vuokra-asuntoa monta vuotta sitten kuulin, kuina kiinteistönvälittäjä soitti haluamani asunnon omistajalle. Välittäjä kysyi omistajalta, suostuisiko hän vuokraamaan kolmion sinkkunaiselle vai halusiko hän vuokralaiseksi ehdottomasti aviossa olevan pariskunnan. "Juu, hän on neiti-ihminen... Sanomalehdessä töissä... Huolitellun ja siistin oloinen... Takaaja löytyy. Mitä sanot, tehdäänkö sopimus, minusta tämä asia on nyt hoidettu." 

"Turkissa naisten välinen solidaarisuus on usein vahvaa ja railakkaalla huumorilla maustettua. Toivotimme toisillemme nauraen hyvää päivänjatkoa ja jatkoimme omille teillemme."

Turkkilaista elämää kuvaaviin lukuihin verrattuna vielä enemmän ahaa-elämyksiä koin Kyproksen kohdalla. Alkoi olla jo olo että liput sinne pitää tilata pian tai mielummin heti. Enkä tietysti tyytyisi kreikkalaisen puolen turistikohteisiin, vaan haluaisin löytää kirjassa niin elävästi kuvattuja rantoja, basaareita ja kujia. Perustietoa minullakin toki oli saaren kahdesta valtiosta ja jotain sen historiastakin, mutta kuten arvata saattaa nämä koulun historian tuntien ja uutislähetysten tiedot saivat nyt runsaasti lihaa luiden ympärille. Tuli lisää ihan sitä yksityiskohtaisempaa tietoa, mutta myös ihmisten tarinoiden ja Reetan omien kokemusten myötä paikat alkoivat elämää mielessä paljon todellisemmin.

Kirjoitustapa on sellainen, että kokee itsekin olevansa mukana sukulaistädin parvekkeella ja näkee mielessään hänelle vietävät ruuat ja samoin pääsee mukaan kahden kotinsa jättämään joutuneen kohtaamiseen. Tunnelmia, säätä, ihmisten ilmeitä, sanoja ja eleitä kuvataan niin elävästi, että ainakin minun silmieni edessä ne vilistivät kirjaa lukiessani. Kirja tempaisee mukaansa ja se vie niin vauhdikkaasti tapahtumasta, vuosisadasta ja maasta toiseen ettei ajankulua huomaakaan.

"Olin toimittamassa 90-vuotiaalle tädille kotona valmistamiamme ruokia, jotka olin tuonut autolla Kyrenian rantakaupungista vuoriston ja Mesaorian tasangon läpi pääkaupunkiin. Isossa putkikassissa oli muoviastioihin pakattuja, riisillä ja yrteillä täytettyjä kurpitsankukkia, hitaasti uunissa kypsytettyä lammaspataa kleftikoa ja pieni rasia mintulla ja halloumi-juustolla (turkiksi hellimillä) täytettyjä uppopaistettuja piirakoita."

"Kyproksenturkkilainen nainen tiesi heti, kuka mies oli, sillä hän oli itsekin evakko ja tunnisti miehen kasvoilla olleen surullisen, eksyneen ilmeen. Hän avasi tälle portin kuistille, kätteli ja pyysi istumaan alas."


Suosittelen kirjaa niin Turkista ja Kyproksesta ja niiden historiasta kiinnostuneille, tännepäin matkaa suunnitteleville ja elämäänsä jo täällä viettäville. Joulun lähestyessä taas pikkuhiljaa (alle 100 päivää enää) tämä voisi olla myös hyvä lahjavinkki.


4 kommenttia:

  1. Tama oli tosi tuhti lukupaketti, lukemisesta on jo aikaa mutta tuo Kyproksen osuus on jaanyt Reetan kirjoista elavammin sisaani kaihertamaan. Kyproksen tietous on ollut niin pitkalti uutisten varassa eika sita ole kasitelty tiedotusvalineissa aina kovinkaan perusteellisesti, olisi ihanaa jos Reeta kirjoittaisi lisaa ihan pelkasta Kyproksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, lukisin :) Kypros itsellekin eniten ehkä ajatuksia herätti ja siitä tiesin vähiten. Tuhti oli kyllä kirja.

      Poista
  2. Nyt kun Turkin tapahtumat ovat olleet paljon uutisaiheina,pidän hyödyllisenä asiana, että voimme lukea turkkilaisesta mielenmaisemasta suomalaisin silmin. Erityisen hyvää on tapa, millä historialliset faktat on ujutettu kertomukseen nykyisistä oloista.
    En malta olla kertomatta siitä, kun eräs seniori-ikänen herra ei tullut viikottaiseen tapaamiseen ja seuraavalla kerralla hän kertoi meille, että oli varomattomasti alkanut edellisenä päivänä lukemaan Kuun ja tähden mailla -kirjaa eikä malttanut tulla edellisellä kerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmasti hyvä kirja kyllä kenelle tahansa luettavaksi, joka haluaa tietää jotain sellaista Turkista, mitä ei ole uutisista luettavissa. Aika hyvä syy olla tulematta tapaamiseen ;)

      Poista