kalabaliikkia

kalabaliikkia

lauantai 31. joulukuuta 2016

Niin se joulu sitten tuli - tunnelmapaloja.

Kolmas ulkosuomalaisjoulu peräkkäin ja piiiitkästä aikaa joulu kodissa, jota saa ihan itse sisustaa. Istanbulin aika meni valmiiksi sisustetussa kodissa, jonne toki joulua laittelin, mutta jotenkin kaikki oli niin väliaikaisen oloista, että ei se niin omalta tuntunut, vaikka sinne jo valoja ostin ja ekana jouluna koristelin männyn Samalta ekalta joululta on jo joululimppuviritelmä, jota tänäkin vuonna tein ja kuulin että yksi ulkosuomalainen ystäväperhe myös tekee jo samalla tekniikalla :) Viime vuonna äiti toi lanttusosetta, kinkku oli matkalla mutta juuttui Kööpenhaminan kentälle. Nyt oli tarkoitus mennä paljolti täällä saatavilla aineilla. Jouluisen kokkisotani suomalaisia aineita olivat: fariinisokeri, siirappi, piparkakkumauste (1 pussi), glögimaustepussit sekä ihanat lahjaksi saamani limppumausteet!

Koska nyt olen tänne asettautumassa, niin ostinpa ihan kuusenkin. Olis kai niitä voinut käydä katselemassa enemmänkin, mutta se "aika loppuu" kriisi alkoi iskeä minuunkin ja kun sain kuuselleni ja itselleni kyydin kotiin päätin että nyt se lähtee. Vaihtoehdot oli siis muovikuusi tai ruukkuun istutettu oikea. Muovikuuset ei oo oikein mun juttu, vaikka niitä ihan hienoja onkin. Tämä ruukussa asuva kaveri on vähän hassun mallinen, mutta hei, ei se mitään :) Vuosikasvu oli pitkä, mutta ei sitä katkaista voi, muuten olis ensi vuonna sen seitsemän latvaa. Sen verran minäkin metsänhoidosta ymmärrän ;) Lapsuuden joulujen yksi suuri kiista oli the oikea ja aito latvatähti. En tähän glitterhopeaan nyt niin tyytyväinen ole, joku olki tms. viritelmä olisi hieno, mutta tällä nyt mennään. Astiaksi löytyi Ikean punainen metalliämpäri. Minun mielestä hän (=kuusi) on oikein suloinen kaveri, vaikkei ihan kotimetsien kaunotarta vastaakaan, mutta puolustan kyllä häntä!




Sisäinen askartelijani aina joskus nousee esille ja nyt kyllä tämä soodataikina kyllä hurmasi minut. Oli helppo tehdä ja helppo kaulita ja aineetkin löytyy varmaan lähes joka maasta, eikä ole kallista. Ohjeessa oli käytetty jotain ihania lasikulhoja koristeluun, sellaisia mulla ei nyt tässä ollut, mutta käytin alla olevaan tähteen kolmiulotteista lumihiutaletarraa ja pikkukukkiin ikean metallista kynttiläkippoa. Reiät tuli helposti muovipillillä. Huoneenlämmössä pitäisi kuivua päivässä, tässä vaiheessa talvea huoneenlämpö ei ole ihan standarditasolla ja kosteuskin vähän isompi, mutta alle kahdessa vuorokaudessa oli kuivia nämäkin. Sitten vaan narua lenkiksi ja kuuseen.












pitihän se seimiasetelmakin askarrella


Lumi ja pakkanen puuttui, Suomalaisessa merkityisessä, mutta hiutaleet on ikkunassa ja pakkastakin oli yöllä. Suomessa ei pimeästä kaamosajasta selviä ilman jouluvaloja, mutta kyllä täälläkin sen verran pimeä tulee, että on kaipuu laittaa vähän valoja. Kuulun myös niihin ulkosuomalaisiin, jotka tykkää laittaa jotain joulua omaan kotiin. Ehkä kaikki ei oo niin perinteistä eikä valinnanvaraa ole niin paljon. Paljon on lahjaksi saatua ja vuosien varrelta Ikean jouluosastolta löytynyttä. En tiedä tuntuuko vaan, mutta tänä vuonna on marketissakin ollut monenlaista ihan kaunistakin joulujuttua. Onko kaupallinen joulu tullut tässä kolmessa vuodessa isommaksi osaksi paikallista uuden vuoden juhlintaa, vai onko ero Istanbulin ja Izmirin välillä.

Jopa ihan Christmas-sana löytyy joistain tuotteista, vaikka suurin osa uuden vuoden juhlinnan tarjonnasta onkin tavallista glitteriä, hopeaa, kultaa ja kimalletta. Mutta kun katselee ja etsiskelee, niin vähän simppelimpään makuunkin löytyy. Toisaalta taas oma maku on myös pikkuhiljaa muuttumassa siihen suuntaan, että glitterikin sopii ;) Jouluvalojakin täältä löytyy, mutta pitää olla superultrahypertarkkana, että saa mitä haluaa. Vaikka kuinka olen tässä jo harjaantunut, niin kyllä taas kävi niin että yhdet valot olivat vilkkuvat värivalot- ou nou. Nyt on kahdet sellaiset valot, että niissä on seitsemän (ainakin) eri taajuutta. Välillä vilkkuu nopeasti, sitten taas jollain moodilla valot himmenevät ja syttyvät taas ja sitten on vielä monta näiden väliltä, viimeisenä vaihtiksena on myös tuo äärettömän t y l s ä, mutta minusta ainoa oikea malli, jossa valot ei välky eikä vilku.



reunimmaiset on löytyneet ihan Migroksesta - eli tavallisesta ruokakaupasta, takimmainen Istanbulista




äidin tekemä valoryijy on taas löytänyt paikkansa











äidin lähettämä itsetehty IHANA makramee-kuusi
Jotenkin ei jaksanut stressata ihan ihmeitä jouluruokien kanssa - tai ainakin niiden miettiminen jäi viime tinkaan, mutta en valita. Hauskasti meni aatto kuunnellen suomalaista nettiradiota ja joulumusaa jouluvalojen loisteessa. En ollut ihan muistanut, millaista se joulun hössötys Suomessa onkaan. Kaupasta toiseen ja pöydässä pitää olla toisaalta kaikki perinteet ja toisaalta myös kokeilla jotain uutta joululehdistä. Ilokseni sain muutamia joululehtiä myös tänne. Joulurauhan julistus kuului ja näkyi myös täällä ja siinä samalla sitten syntyi riisipuuro ja soppa ja lusikkaleivät.






Sekä Suomen että Turkin (ilmeisesti) postien kanssa on ollut haastetta. Paketteja on mennyt ja jäänyt menemättä, tullut ja jäänyt tulematta. Nyt varmaan alkaa suurin osa olla saapunut. Jälleen kerran sain ihastella että olen tänne kauaskin saanut lahjoja. Perinteisempää enkelikelloa, huivia, cd-levyjä ja joululiinaa, ulkosuomalaisen ihastelemaa suklaata, kardemummaa, piparimausteita ja glögimausteita ja sitten tietysti myös astetta erilaisempaa, kuten japanilaisia herkkuja ja kana ;) Paketista löytyvä kana oli kyllä yksi hauskimmista ylläreistä - liittyy sisäpiirijuttuun ja sikäli ihan täydellinen lahja!! <3


kanan kaverina Suomesta läksiäislahjana saatu nalle.


Tässä nyt luvattuja kuvia jouluisesta MatkaMarttalasta, enpä ole tainnut näin paljon kuvia aiemmin täältä muutenkaan laittaa.

tiistai 27. joulukuuta 2016

Ikävöidä vai eikö ikävöidä - joulu poissa joulumaasta ja pullaresepti

MatkaMarttalassa on oltu hoppuisia, reissussa ja väsyneitä ja nyt lopulta sain loppuun tämän roikkuneen ikäväpostauksen. Tästä aiheesta olen aiemminkin kirjoittanut ja se nousee aika ajoin esille ulkosuomalaisblogeissa, ehkä erityisesti juuri näin joulun aikaan tai kesälomakuvioita mietittäessä. Nimittäin ikävä ja kotiutuminen.

On tulossa kolmas joulu Turkissa ja samoin kolmas pois Suomesta. Viime jouluna äitini ja siskoni olivat täällä ja ensimmäisenä jouluna menin heti joulun jälkeen käymään Suomessa, mutta nyt on tarkoitus olla täällä. Joulu on Suomessa jotenkin niin erityinen ja tärkeä juhla, että siellä asuessa voi helposti upota harhaan että ainoa oikea joulu on suomalainen ja suomessa vietetty. Kuuluu olla kinkku ja laatikot ja oikeanlainen rosolli ja sitten ne joka perheen omat traditiot, jotka vaan täytyy olla niin. Meillä niitä on aina ollut esim. äidin tekemä sienisalaatti, haudutettu punakaali, hernetuuvinki, siskoni ja minun sekä tätimme lapsuudessa askartelemat tontut. Aattona haettu kuusi ja viime tingassa ripustetut valot. Käynti aattohartaudessa ja hautausmaalla - ainakin isän, mummun, tädin, isoisien ja isoisovanhempien jne. haudoilla. Sormet ja varpaat jäässä, aina koittaen saada hyvä kuva kameralla hautausmaan kauneudesta joka vuosi unohtaen kuinka hankalaa se on. Minä olen aina pitänyt perinteistä kiinni kynsin ja hampain. Ollut se, jonka mielestä mitään ei voi jättää pois ja olisi hyvä "tehdä, kuten aina ennenkin"ainakin jos ei ole erittäin painavia perusteita. Olen siis ollut sitä mieltä, että the joulu on lähes ainoastaan mahdollista Suomessa.

Nyt tilanne on sitten se, että koti on täällä ja sitä myötä joulukin on täällä. VIelä pari viikkoa sitten sanoin lähes puhtaasta sydämestä, etten ikävöi Suomeen ja kun kuulin että siskoni ja äitini viettävät joulun yhdessä, niin sekin tuntui kivalta. Nyt sitten tässä parin päivän aikana on alkanut mielessä pyöriä glögi sinisen hetken aikaan, oikean kuusen, kinkun ja imelletyn perunalaatikon tuoksut, joulusaunan lämpö ja jäälyhtyjen tekemisen kylmyys.

Mutta tässä viime viikkojen aikana on tullut olo että ei oikein tiedä pitäisikö ikävöidä vai ei. Jos sanoo, että ei ole sillain ikävä Suomeen erityisesti jouluna (ja tähän ei nyt lasketa sitä että koko ajan toki olisi ihana nähdä rakkaat ihmiset), niin sitten pidetään kylmänä ja epäisänmaallisena lähes. Jos taas sanoo ikävöivänsä, niin ihmetellään että eikös siellä kaikki ole hyvin tai sitten keskustelukumppanille tulee puolestani kohtuuttoman kurja mieli, että joudun nyt täällä olemaan - tai oikeammin - joudun olemaan pois Suomesta.

Myös ulkosuomalaisten kesken fiilikset vaihtelee. Osa ikävöi enemmän, osa vähemmän ja osa ei omien sanojensa mukaan ollenkaan. Luulen, että ikävä-sanallekin annetaan eri merkityksiä. Ehkä itse olen niin realisti, että en oikein osaa ikävöidä sellaista, jonka tiedän olevan tällä hetkellä mahdotonta. Mutta toki sellaisia hetkiä on, kun tuntuu siltä että olisi kiva olla jossain toisessa paikassa rakkaiden ihmisten kanssa - onko se ikävää. Kun äidin, siskon tai rakkaan ystävän äänen kuulee, tuleehan se tunne että voi kuinka kiva olisi nähdä ihan livenä. 

Kirjoittelenpa erikseen joulunviettoon valmistautumisesta vielä, mutta laitan tähän ihanan pullareseptin tai varsinaisesti juttu on tuo tapa tehdä pulla. Itseasiassa tein itse sellaisen pullataikinan, mitä yleensäkin ja täytteen ja leipomisohjeet vaan otin tuolta blogista. Teksti on tanskaksi, mutta kuvat aika selventävät ja ruotsi auttaa ja google translator ;) Näyttävä pulla tuli.









sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Joulukuun ruokaa - nokkoslätyt :D

Täällä on ollut niin sadetta kuin paistettakin tällä viikolla. Pääsääntöisesti pilvistä säätä, mutta aurinkoisen ilman puistoreissun kuvat nyt teillekin.












Puistoilun päätteeksi basaarille. Tiedän hehkuttaneeni aiemminkin basaareja markettien sijaan ja jatkan hehkutusta. Olen kyllä löytänyt täältäkin ihan hyviä vihanneksia myös kaupoista, mutta on se silti jotenkin aidompi ja parempi fiilis niitä itse valita. Ajattelin jotain pientä vaan, mutta mukaan kertyikin sitten lähes täydellisiä oliiveja, pari pientä munakoisoa, täytettäviä paprikoita, granaattiomenoita, rapsakoita omenoita ja päärynöitä ja lopuksi houkuteltuna vielä pari ihanan makeaa appelsiinia.

Tähän aikaan vuodesta basaaripöydät notkui juureksia, sitrushedelmiä, granaattiomenia, tietysti juustoja, oliiveja, kananmunia, pähkinöitä myös. Kaalit, punajuuret jne. ovat kausituotteita täällä, niitä ei keskellä kesää löydä, kuten ei granaattiomppuja tai mandariinejakaan. Onhan siinä rajoitteensa, mutta kyllä näkyy myös kukkarossa positiivisella tavalla jos suosii kauden vihanneksia ja hedelmiä. Kun vuodenkiertoon tottuu, niin sitä osaa sitten jo keväällä odottaa mansikoita ja aikanaan aprikooseja, vesimeloneita jne. 




mandariinien väliin jäänyt teekuppi
Egeanmeren alue on tunnettu myös runsaasta yrtti- ja villiyrttivalikoimasta. Niihin tutustuminen on vielä enemmänkin kuin vaiheessa. Nokkosen sentään tunnistan ilman sen kummempaa perehtymistä. Liiralla sai nipun. Kotona sitten katselin netistä erilaisia turkkilaisia reseptejä, mutta en jaksanut enää lähteä kaupasta metsästämään uusia ainesosia, joten päädyin vanhaan kunnon lapsuuden alkukesien reseptiin - nokkoslättyihin tuohon pinaattilättyjen villiin serkkuun. Lapsuudenkodissa kasvoi nokkosia navetan vierellä ja peltojen pientareella ja kyllä se oli löytänyt tiensä vähän jokapaikkaan. Alkukesästä kun nokkoset oli pieniä, oli paras nokkoslättyaika. Niitä aina pyydeltiin äidiltä ja yleensä tehtäväksi tuli sitten mennä keräämään ne nokkoset. Hanskat käteen ja isoimmat sakset mitä löytyy, jotta ne ei niin pistelisi. Nämä täkäläiset nokkoset eivät ehkä niin paljon pistele, mutta ei kyllä ollut hanskojakaan että sikäli ihan hyvä.


Ensin nokkosista riivittiin lehdet ja laitettiin runsaaseen suolalla maustettuun veteen kiehumaan. Kauaa ei nokkosten tarvinnut siellä lillua, ihan vaan nopsasti. Lapsuudesta tuttu makea tuoksu tuli kattilasta ja kippasin nokkoset kätevään siiviläkulhoon, jota kyllä suosittelen. Omani on jostain Istanbulin pikkukujan sekatavarakaupasta parilla liiralla. Kulhon pohja on siis ihan tavallinen - ei siivilä, mutta sen kyljessä on reiät, josta valuttaa neste ulos. Näppärä apu moneen. Tällä ohjeella tein paitsi että nokkosia oli varmaan enemmän, kun mitäpä noita hukkaan heittämään. Koko nippu vaan käyttöön. 






Mitenkäs te muut, teettekö lähinnä suomalaista ruokaa tai jos asuinmaa on joku muu, kuinka paljon se vaikuttaa siihen millaista ruokaa tulee tehtyä? Minä tykkään kokeilla uusia reseptejä ja nyt on misisona ollut kyllä testailla turkkilaisia reseptejä, mutta myös esim. Pinterestin (josta löydyn myös nimellä matkamartta) aarteita. Tällä erää nyt palasin lapsuuuden muistoihin ja tein varmaan ensimmäistä kertaa aikuisessa elämässäni nokkoslättyjä