päivä 21. - joulun värejä

Päivän 21. valokuvaushaaste - Peace

Perinteisestihän joulun värejä ovat punainen ja vihreä, kullan ja hopean kimalluksella koristeltuna. Näiden perinteisten värien lisäksi ja tykkään kovasti valkoisesta. Minulle riittäisi valkoinen, vihreä ja vaan ripaus punaista ja hopeaa. Parasta vihreyttä on kuusi, puolukka, kataja ja muu luonnollinen. Jouluissa on toki trendivärejä ja -kuoseja ja jostain voi tunnistaa 70-luvun tontut tai 90-luvun rimpsut, mutta ihanat ikiaikaiset kuosit on aina muodissa, tähdet, sydämet, lumihiutaleet, puolukka, omena ja vaikkapa punatulkku oksalla. Käväisin kangaskaupassa ja löytyi ihania kuoseja kyllä etenkin juuri näistä perinteisistä ja aina yhtä tyylikkäistä. Yläkerran olohuoneeseen laitoin valkoiset pitkät vanhoista lakanoista ja vanhoista pitseistä tehdyt verhot ja tykkään.

tämä odottaa vielä kuivumista, jotta voisi koristella

Kankaiden lisäksi myös joulukukissa näkyvät trendit niin lajikkeissa kuin väreissäkin. Lapsuudessani 80-90-luvulla oli yleenä valkoisia, vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä hyasintteja, punaisia joulutähtiä ja joskus taisi olla amarylliksia. Nämä taitavat edelleen olla ne suosituimmat kukat ja ei minullekaan joulu tule ilman hyasintin tuoksua. Joulutähdet eivät koskaan ole lempikukkiani olleet, mutta sen sijaan valkoiset amaryllikset ovat upeita ja niitä olen Turkin jälkeen kaivannut. 

Näiden lisäksi suuri suosikkini on valkoinen jouluruusu, jota näkyy yhä enemmän nytkin marketeissa ja kukkakaupoissa. Mikä parasta, sen voi istutttaa kasvimaalle keväällä ja siitä voi parhaimmillaan sitten nauttia joka vuosi :) Turkin vuosina joulukukikseni tulivat punaiset ja valkoiset syklaamit ja punainen atsalea. Joulutähtiä siellä myös saa nimellä Atatürkin kukka (Atatürk çiçeği) ja joskus saattaa löytää myös kevätkukkija hyasintteja joulun aikaan jostain syystä. Mitenkäs teidän maissa?

jouluruusu

20. päivä - Amerikan tuliainen 70 vuoden takaa

Valokuvahaasteen 20. päivä - Tree topper

Valokuvahaaste sai minut kaivamaan jo joulukoristeita esiin, vaikka kuusi kasvaa pituutta vielä metsässä ja tulee tupaan vasta 23.12. Perinteiden mukaan se haetaan AINA vasta 24.12, mutta tänä vuonna tulee poikkeus, kun olemme menossa viettämään sukujoulua 24.12.

Tarina kertoo, että joulukuusen tähti on Amerikkaan muuttaneiden sukulaisten lähettämä 1950-luvulla isoisälleni ja tämän perheelle. Näin isäni muisteli ainakin. Pitää muistaa haastatella setiä ja tätejä aiheesta vielä jouluna. Ilmeisesti lahja on ollut arvokas ja tärkeä, sillä tähteä on pidetty hyvin. Elämän varrella yksi sakara on vahingoittunut ja se on korvattu kahvipaketista leikatulla palalla. Tähti on vähän haastava asettaa kuuseen, mutta sinne se on joka vuosi saatu minunkin elämän ajan.

Tähtönen on ollut myös kinastelun kohteena, sillä osa väestä olisi valmis korvaamaan tähden uudemmalla ja hienommalla ja ehyemmällä yksilöllä ja uusi tähti on kaappiin jo ostettukin. Minä olen nostalgisessa joukkueessa, joka kannattaa tähden ripustamista vuodesta toiseen ja korjaamista tarpeen tullen ennemmin kuin uudella korvaamista.

Jouluun liittyy muutenkin paljon perinteitä, ne samat pallot kaivetaan meillä jostain 60-luvun hauraasta jauhopussista ja joulunauhat on kierretty samojen vuosikymmenten sanomalehtien ympärille. Oma koti ja oma aikuistuminen toi omia tapoja, värejä, lempikukkia ja koristeitakin ja viimeistään Turkin vuodet ravistelivat perinteitä ja "näin on aina tehty-juttuja", kun kaikki ei olekaan tarjolla kaupoissa kuten Suomessa ja kun asioita muutenkin tekee ja on pakko tehdä eri tavalla. Hyvä niin, sillä eihän joulun mikään museo kuulu olla, vaan yksi vuoden tärkeimmistä juhlista!!

19. päivä

Valokuvahaasteen 19. päivä - candy cane

Sanoin eilen että joulusukka oli hankalin haaste, huoh, oli tää candy cane myös. Kyllä ei löydy mun huushollista karkkipötkylöitä aitona, pahvisena, muovisena, kankaisena tai edes kuvaa sellaisesta. Enkä yhden candy canen takia jätä kyllä kuvahaasteeseen aukkoa. Siispä uskoin taas askartelun voimaan ;) Vanhat kunnon suomi100-karkit pääsi mukaan meininkiin lapsuudestani asti rakkaan joulupöytäliinan päälle ja voilá - siinä meillä on lähes aito, mutta suklainen, candy cane!

Tämän päivän teemana on ollut järjestele ja imuroi ainakin osa talosta. Noudatamme kyllä perinteisesti Marttojen ohjetta "Jos et vietä joulua komerossa, sitä ei ole pakko puunata", mutta silti jonkunlainen perusteellinen siivous edes niiden ei-komeroiden osalta on tarpeen. Harvoinpa on näin monta päivää ennen joulua ollut lattiat puhtaat, kyllä tää tästä. Tosin puoli taloa odottaa vielä siistijäänsä, onhan tässä vielä päiviä. Pitkästä aikaa ennätin myös valoisalla sauvakävelemään, kyllä siinä mieli virkistyy ja tällä kertaa vieläpä ystävän kanssa jutellessa. Kunnon yhdistelmä

Minä kuulun porukkaan, jolle joulusiivot on se pakollinen paha, mutta nautin lopputuloksesta. Leipomukset taas tuottaa iloa jo tehdessä, nyt saa siis pikkuhiljaa keskittyä enää vaan niihin. Jes. !

18. päivä

Valokuvahaasteen 18. päivä - Stockings

Ehdottomasti hankalin haaste, kun täällä meillä suomessa ei niin tuo joulusukkaperinne elä, vaikka meilläkin kyllä lapsena sukkaan jotain tuli. Jossain se sukka olisi ollut, en ehtinyt etsiä kun sillä Oulun reissulla tulikin jo vastaan kaupassa tällainen astetta modernimpi joulusukka, joka pääsi kuvattavaksi

Tässä alkua seimiasetelmasta, vielä se tuosta muotoutuu, jospa huomenna saisi askarreltua vähän tallia ja valonkin jo ehdin kuvan jälkeen vaihtaa ;) Olipa kaupassa niin ihanan nostalgisessa paketissa joulukuusen valot, että olisi voinut jo paketin takia ostaa ;) Kauppareissun jälkeen tein tulevaan sukujouluumme lisää saaristolaisleipää ja myös lisää piparitaikinaa, kun tuli idea :) SIinä lomassa maistui hyvältä kuppi kahvia ja yksi kettupipari :)

näin muistutti paidan printti kaupassa

17. päivä - joululahjoja ja Helvi Marian piparkakut

17. päivän kuvahaaste - presents

täältä lähteviä

Joululahjat ja niiden ostaminen herättää tunteita ja mielipiteitä. Tähän ikään on kokemusta lähes kaikesta, olen ostanut hyvissä ajoin lahjoja jo edellisenä kesänä hyvän idean saatuani, olen käyttänyt nettikauppoja sekä tarjonnan että nopeuden vuoksi, olen tehnyt itse askarrellen, leipoen, virkaten ja neuloen ja olen toki myös viime hetkessä juossut kauppoja läpi yrittäen keksiä jotain kivaa. 

Ulkosuomalaisen lahjan ostajan pelastivat kotimaiset nettikaupat, joista pystyi tilaamaan kirjoja ja vaatteita lapsille ja aikuisille. Joissain kaupoissa lienee myös paketointipalvelu, itse en ole niihin jaksanut panostaa - myönnän. Netin kautta saatavat erilaiset kuvalahjat ovat myös pelastaneet jo useamman tilanteen. Suosittelen.

Ehkä iästä johtuen olen itse hyödyllisten lahjojen kannalla. Tietysti voi jotain pientä extraa olla, kun on lahja kyseessä, mutta merkittävänä tekijänä valinnassa on käytännöllisyys. On aina parasta, jos vuoden aikana onnistuu kuulemaan jonkun toiveen, jonka sitten voi jouluna toteuttaa tai jos muuten onnistuu ilahduttamaan.

Tänä vuonna olen saanut ilahduttaa myös ulkosuomalaisia ystäviä laittamalla muutamia paketteja, useampi kummilapsenikin kun sattuu olemaan ulkosuomalaisesta perheestä. MItäs te muut toivoisitte lahjoiksi, onko ideoita tai suosituksia. Tätä välillä aina kysytään.

Minä olen toivonut litteitä ja ei helposti rikkimeneviä joulukoristeita, jouluisia lautasliinoja, piparkakkumaustetta, joululimpun mausteita ja glögimausteita, joululehtiä luettavaksi, jouluista astiapyyhettä tms. Vaaranahan on, että kohta on 15 jouluista astiapyyhettä, mutta sitten täytyy vaihtaa toivetta :) Tämä riippuu tietysti monella tapaa tilanteesta, itse lähdin 30 kg:n matkatavaroilla, siihen ei enää joulukoristeet mahtuneet, joten mukana ei ollut valmiiksi mitään jouluista. Suomessa on myös tosi kauniita pattereilla toimivia led-valosarjoja, joita ei läheskään kaikista maista saa. Turkissa joitain on kyllä ja vuosi vuodelta enemmän, mutta monet vilkkuu ja välkkyy eri väreissä, eikä se ainakaan tätä suomalaista ole miellyttänyt. 

Vaikka täällä kananmunaa sisältävää taikinaa uskaltaisi maistaakin, on silti paras piparitaikina Helvi Marian piparkakut, joissa ei kananmunaa ole. Olinpa ehtinyt unohtaa, millaisia kaikenlaisia piparkakkumuotteja meillä onkaan täällä varastoituneena :) Tämä alla oleva on löytö kirpputorilta joskus kauan sitten. Se on ostettu nimenomaan outoutensa perusteella ja sitä siinä kyllä riittää ;)

Pitipä minunkin tarttua hittivinkkiin piparkakkukupeista, joista voi tarjoilla vaikkapa luumu- tai puolukkarahkaa tai täyttää juustokakkumassalla. Ohjeita on ollut nyt aika monessa paikassa, mutta esimerkiksi täällä. Minä unohdin välistä ne paperiset muotit, päätin että riittää kunhan vuoan pesee hyvin. Nyt haaveilen täyttäväni nämä puolukkaisella juustokakkumassalla, katsotaan :)

16. päivä

Kuvahaasteen 16. päivä - Outdoor Christmas Lights

jos voi tehdä asiat vähän haastavammin, niin aina kannattaa

Olen jo jonkun aikaa halunnut testata miltä näyttää valaistu kuusi metsässä. Ostin sitä ajatellen leditkin, jotka vois sitten testin jälkeen asentaa pihaan ilahduttamaan muitakin kuin metsän eläimiä. Olin toivonut että olisi puissa luntakin, mutta sellaista ei nyt ole näköpiirissä ja ymmärrän että valojen laittaminen puuhun varistamatta lunta ei taida olla mahdollista ;)

Päivän teema valokuvahaasteessa oli ulkovalot, olisin voinut mennä siitä, mistä aita on matalin ja ottaa tästä lapsuudenkodistani kuvan ihan kameralla, nyt on kuva puhelimella räpsäistynä tuossa.

Mutta koin hetkeni koittaneen, otin kameran ja kahdet eri ledit ja lähdin kahlaamaan metsään. Olin päättänyt, mihin metsään haluaisin ja se ei tietysti ollut se lähimpänä oleva kohta. Välillä lunta oli polviin asti, mutta pakkashöttölumessa on kevyt kahlata vielä kevättalveen verrattuna. En halunnut kuvaan jalanjälkiä, joten se hieman hankaloitti valojen laittoa.

kaikki samassa kasassa

 

Lähdin vähän liian aikaisin ja täällä pohjoisessakin oli turhan valoisaa vielä. Pitää ottaa uusi reissu vielä. Saa sitten nähdä kummista kuvista tuli paremmat. Tänään tehtiin jouluksi leipää. Halusin pitää yllä nk. Turkkijoulujeni perinteitä ja tehdä jugurttipohjaisen limpun. Tuunasin täällä olevaa reseptiä niin, että tuplasin hiivan määrän ja jostain syystä taikina oli kovaa ja laitoin vähän lisää vettä.Vieläkin voisi ehkä olla enemmän hiivaa, jotta jaksaisi nousta korkeammaksi. Testailut jatkuu. Maku kyllä oli hyvä!

Saaristolaislimppujen tekoa testattiin ensimmäisen kerran tällä ohjeella Raportoin myöhemmin, miten kävi. Niiden pitää olla nyt folioon käärittynä hetki ennen testaamista.

15. päivä - sisältää valitusta joululauluista

Kuvahaasteen päivä 15. -Favourite Holiday Song

Jouluyö juhlayö on kyllä ihan suosikki!

Muistan, kun teininä saatiin lähteä ensimmäisiä kertoja siskoni kanssa kahdestaan Ouluun jouluostoksille tai kun mentiin perheenä ja sai lähteä omille teilleen toimittamaan tontun askareita :) Sittemmin olen asunut Oulua paljon isommassakin kaupungissa, mutta päätin kuitenkin lähteä junalla matkaan. Olin sopinut sinne ystäväni - vieläpä lajitoverini eli toisen ulkosuomalaisen - kanssa treffit. Toinen tapaaminen siirtyi vielä myöhempään ajankohtaan. Onpahan jotain mitä oottaa.

Rautatieasemalle ajaessani päätin, että nyt teen kyllä valituspostauksen joululauluista. Vaihdoin kahdesti kanavaa, kun en kestänyt sieltä tullutta "haikeutta haikeuden vuoksi" joululaulua. Tiedän, että aihe on herkkä ja osaan jo aavistaa että voin tulla moittineeksi jonkun rakkaimmat joululaulut ja lempijoululaulugenren. Eiköhän mielipiteen saa silläkin uhalla sanoa ja tässä se tulee: "Minä en pidä yltiösurullisista joululauluista, en ollenkaan. Vaihdan kanavaa niitä kuullessani!". Näihin luokitellaan kaikki laulut, jossa on kuollut a)veli b)äiti c)isä d)jokumuumikä, laulut joissa korostuneesti ollaan hautausmaalla (maininta sallitaan). Nämä nyt ainakin, osittain myös muut sellaiset, joissa kaivataan kaikkea mahdollista ja ollaan vaan haikeita, perustunnelmointi on ok. Minä olen sitä mieltä että jokainen läheisensä vasta menettänyt muistaa heidät kyllä ja miettii ihan muutenkin "koska joulun hän saa, koska voi naurahtaa kera muiden taas kuin ennenkin." Ehkä on ihan hyvä, että laulutkin muistuttaa siitä että rakkaisiinsa kannattaa olla yhteydessä usein, ettei sitten tarvitse myöhemmin katua joulutähti kädessä haudalla, mutta silti en tahtoisi sitä kuulla radiosta. Minulle ne menee armotta luokkaan "turhaa itketystä" ja en vaan kestä.  Kun tiedän, etten isää voi jouluksi kotiin saada, en kestä sitä laulussakaan toivoa. Voi tietysti olla, että ongelma on minussa ja joku toinen saa näistä suurta lohtua, mutta tulinpa nyt avautumaan tästä tänne.

Mistä sitten tykkään? Iloisista joululauluista kuten Ilouutinen ja monenlaiset reki-, lumiukko- tyyliset laulut menee oikein hyvin. Tietty määrä haikeuttakin on ihan kaunista, kuten Taas kaikki kauniit muistot jne. tai Lauri Tähkän Joulu tuo taas luoksein rakkaat, vaikka niin ei toki oikeasti olekaan kaikkien kohdalla.  Yleisesti joulu on kuitenkin mielestäni iloinen juhla ja vieläpä iloinen kristillinen juhla, olkoot laulutkin sellaisia. UGH. Olen puhunut.

Tässä yksi suosikki englanniksi Mary did you know?

Niinpä siis päivä Oulussa oli hauska. Yksi kohteeni oli Kofeiinikomppania niminen kahvi-, tee-, suklaa jne. kauppa rannan yhdessä aitassa. Sieltä löytyi kahvia jos jonkunlaiseen makuun. Kahvia oli niin Etiopiasta, Keniasta, Papua Uudelta Guinealta kuin Burundistakin. Vuoden 2017 paahtimoksi valitun lappeenrantalaisen Lehmus roasteryn kahveja löytyi myös. Koko kauppa oli ihana, palvelu mukavaa, ystävällistä ja asiantuntevaa ja löytyi myös suklaata, teetä, yrttejä jne.

Toinen päivän täysin ilmainen mainostus, josta en itse hyödy muuta kuin hyvän mielen oli ravintola Friends and brgrs, josta olin kuullut etukäteen paljon hyvää ja hyvä se olikin. Testaamaan vaan kaikki, joilla on kulkua Helsingissä, Tampereella, Jeppiksessä (=Pietarsaari), Oulussa, Kööpenhaminassa tai Hampurissa. Oulussa se löytyy kauppakeskus Valkian ravintolamaailmasta, jolla on ihana murteellinen nimi, Kööki :)

jouluburgeri

Tämän enempää nyt ei voi tehdä reissusta paljastuksia, että säilyy jännitystä aattoon :)

14. päivä

Kuvahaasteen 14. päivä - Christmas tree

joulukuusien myyntiä Oulun kauppahallin edustalla

Eilen oli nyt sitten kauneimmat joululaulut kotikylällä ja ihan ekaa kertaa oikein kauneimmat joululaulut-tilaisuus täällä. Kauneimmat joululauluthan laulettiin nyt 45. kertaa Suomessa ja ainakin  yksi käsi nousi, kun kysyttiin onko joku ollut mukana jo silloin ihan ensimmäisellä kerralla. Tunnelma nuorisoseuralla oli rento ja ilta eteni sitä tahtia, kun väki ehdotti lauluja. Välissä myös pari tyttöä esiintyi. Ilta alkoi tietysti paikan valitsemisella, paikka löytyi tutun naisen vierestä ja hetken päästä tunnistin hänen toiselta puoleltaan lapsuuden perhepäivähoitajani. Hänelle oli kiirinyt tieto, että olen kylillä ja kyläkutsu olikin tullut jo ystäväni, hänen lapsenlapsensa kautta aiemmin ;) Maailma on pieni.

Tilaisuuden jälkeen tuli kutsu kahville ja nisulle. Ensin päädyttiin seinällä olevan valokuvan ääreen, joka oli otettu samaisen rakennuksen pihalta äitienpäivänä vuonna 1930. Siitä sitten tunnistamaan omia sukulaisia ja naapureita. Muistelemaan sukunimiä ja tyttönimiä ja äidin tyttönimiä :) Myönnän, että oma osuuteni jäi sen toistelemiseen että tuossa on mummu ja tuossa hänen siskonsa ja myöntelin toisten tunnistamisia ;)

iltaan mennessä potkukelkat oli houkuttelevasti ikkunan alla sieltä tulevassa valokiilassa, oli pakko ikuistaa ne :)

Toisaalta on outoa seistä siinä rivissä ihmisten kanssa, jotka tunnistaa myös mummuni ja monia muita joita minäkin tunnistan. Melkein kaksi edellistä vuosikymmentä olen ollut enempi vähempi irrallaan täältä ja ne ihmiset, joiden kanssa aikaa olen viettänyt, eivät tunne ja tiedä sitä mistä tulen. Nyt yhtäkkiä ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa jaan yhteistä menneisyyttä, vaikken heitä itse tunnekaan henkilökohtaisesti. Toisaalta taas on hassua olla yhtäkkiä täällä, missä kahvia kaataa luokkakaverin äiti ja toisen ala-astekaverin isä kyselee kuulumisia. Vieressäni kuvan lasten nimiä miettii mies, joka on itse ollut isäni kanssa samassa koulussa jne. Yhtäkkiä viiden miljoonan asukkaan Izmirini on vaihtunut tänne. Mutta on ollut kyllä ihana rauhoittua  täällä metsän keskellä ja onhan se nyt aika suloista elää hetki tällaista kyläelämää!

13. päivä

Kuvahaasteen 13. päivä - Family

Tänään serkku miehineen tuli pitkästä pitkästä aikaa käymään. Voi, kun oli hauska nähdä. Turkkilaissävytteistä ruokaa tein, mutta jäipä kuvaamatta. Lihapullia turkkilaisilla mausteilla, chilihiutaleilla, kuminalla (joka ei ole kuten suomalaista kuminaa, mutta en tiedä miten kimyon-sanan muuten kääntäisi) ja pippurilla ja tietenkin 100% naudan jauhelihasta, kun lammasta täältä ei saa. Riisin keitin turkkilaisen ystäväni ohjeella niin, että liotin sitä noin 20-30 min kuumassa vedessä ennen keittämistä ja keittämisen aloitin kuullottamalla riisiä voin ja öljyn seoksessa ja sitten keittämällä. Salaatin kanssa oli tarjolla Turkista tuotua Nar ekşili sos-kastiketta eli granaattiomenasiirappia. Jälkkäriksi nyt sitten päätyi aika suomalainen kääretorttu vadelma-rahka-kermavaahtotäytteellä :)

Ruuan ja kahvien jälkeen otettiin esiin vanhoja ja vielä vanhempia kuvia. Sain nähdä lapsuudestani ja isästäni kuvia, joita en ole ennen nähnyt ja itse sain näyttää ja antaakin serkkuni isän lapsuudesta kuvia, joita löytyi täältä meiltä. Vanhoissa kuvissa on sitä jotain. Kuviin laittauduttiin, tukat kammattiin ja tytöille laitettiin siistit letit, päällä usein sitä parasta. Ilmeet on vakavia ja selät on suoria. Löytyi kuvia pienen ja isomman arkun ääreltä, häistä, suvun muista kokoontumisista ja kouluista. Miehillä oli asepukuja päällä ja naisilla se kaunein kukkamekko ikinä. Vauvat olivat suloisia ja isompia lapsia jännitti selvästi. Harmittavan paljon oli kuvia, joissa ei ollut mitään tunnistetietoja. Näin laajassa suvussa vaihtoehtoja on paljon, eivätkä vaihtoehdot toki rajoitu sukuun, vaan kuvia on myös sukulaisten sukulaisista, naapureista ja muista kyläläisistä. Tuntui kuin oltaisiin nähty ihan vaan hetki aiemmin, juttu luisti ja naurullekin löytyi aiheita :)

Säätiedotteen puolesta voin sanoa, että lumisade jatkui ja valokuvist tuli lähes luonnollisen mustavalkoisia.